Auringossa ajateltuja ajatuksia aivovammasta

Kun seurana ovat vain koirat muiden ollessa kalastamassa ja kaupassa, niin Emmin on hyvä hetki kertoa hieman kuvaa omasta arjestaan.

Usein ajatellaan, että sairauslomalla täytyy levätä kotona, fyysiset oireet ovat ulospäin näkyviä, mutta entä jos näin ei ole? Usein tässä vaiheessa ihminen leimataan lusmuksi, joka ei töissä halua käydä. Itse haluaisin takaisin töihin usean kuukauden sairasloman jälkeen, mutta silti sairasloma jatkuu vähintään heinäkuun loppuun ja mahdollisesti jatketaankin! Luulempa, että vieraalle ihmiselle olisi vaikea ymmärtää pelkän  äkemisen perusteella miksi näin on, sillä fyysiset oireet (päänsärky, näön heikkeneminen ja muistikatkot) eivät näy ulkonäöstäni.

Silti kaikki tuo vaikuttaa arkeeni ja läheisteni arkeen, sillä mitä enemmän aivoja käytän, sitä väsyneempi olen ja silloin en osaa ilmaista itseäni kuten haluaisin (unohdan sanoja). Viime viikolla käskin Valtsun laittamaan Aku Ankat silmille (tarkoitin arskoja), saatan unohtaa laittavani ruokaa ja jokin menee pieleen. Usein myös kiukuttaa, kun en saa ilmaistua itseäni, kuten haluaisin, sanat vain ovat ja usein pysyvät hukassa.

Kaikki alkoi Helmikuussa kolarin jälkeen eikä kukaan tiedä milloin pääni normalisoituu. Vai tuleeko tästä uusi normaali? Muistakaa varovaisuus liikenteessä ❤

Toinenkin valmiiksi saatu ikuisuusprojekti

Meillä riittää ikuisuusprojekteja ja uusia haalitaan kun edelliset on loppusuoralla. Tämä kyseinen ikuisuusprojekti sai alkunsa viime syksynä, kun iloinen perheuutinen kantautui korviimme.

Hetki Toria surffattuamme, löysimme kelpo yksilön ja läheltä kotia; Sipoosta. Haettiin yksilö kotiin, jossa siitä muodostui ikuisuusprojekti hyvinkin nopeasti. Netistä etsimme tietoa mm. myrkyttömistä maaleista, nopeasti kuivuvista maaleista, helppokäyttöisistä maaleista ja miten nämä kolme kriteeriä saataisiin yhteen maaliin. Loppuvuodesta löysimme oivan maalin; kalkkimaali; sävyjä on runsaasti, pohjatöitä ei välttämättä tarvita ja muutkin kriteerit osuivat yksiin. Nyt olisi enää yksi ongelma; mitkä värisävyt tilataan?

Kului kuukausia eikä homma edennyt hiomista pidemmälle, kunnes ikuisuusprojektia alettiin kaivata. Apua! Emmi käväisi isänsä kanssa KodinTerrassa maaliostoksilla ja extempore osti samalla reissulla maalit ja lakan ikuisuusprojektiin. Värit eivät tosin olleet niinkuin ne alunperin oli ajateltu (harmaa tuoli ja pieni osa turkoosia).

Illat maalattiin Minnan kanssa ikuisuusprojektia, sillä hankalan muotonsa takia tätä yksilöä ei saatu kerrasta maalattua. Parin viikon aikana saatiin maalattua yksilö valmiiksi ja sitten oli koristeiden aika. Sabluunoimme kahden pöllön kuvat yksilöön ja Minna kirjoitti ensin lyijykynällä saajan nimen ja sitten maalasi nimen.

Etsimme yksilöön myös pehmusteen ja toimitimme saajalle. Saaja ei sanonut sanaakaan, mutta on kuulemma tyytyväinen yksilöönsä.

Tällainen tuli ikuisuusprojekti-syöttötuolista! Tädit on rakkaudella tämän maalanneet!'

Lähtötilanne

Sabluuna jo maalatussa tuolissa

Tuoli maalauksen alaisena

Sabluunointia ja nimen kirjoitus

Valmis koristelu

Pitkäaikainen unelmamme ja projektimme

Kysyimme aiemmin Facebookissa mihin kerrostalo-asuja tarvitsee possujen virike-telinettä ja tässä teille vastaus!

Pitkään olemme miettineet, suunnitelleet ja harkinneet häkkien hävitystä (eivät todellakaan sovi sisustukseen) eikä pupujen vapaanapito kello kädessä tuntunut mielekkäältä. Kellon siksi, että kaikki saisivat samanverran liikunta-aikaa (2 poikaa eri aikoina toistensa ja tyttöjen kanssa sekä tietysti 6 tyttöä samaan aikaan.

Toisaalta vaatehuoneeseen tuli kerättyä tavaroita "jospa joskus tarvitsen tätä ja tätä", miten kotia saisi toimivammaksi kaikkien kannalta? Vastaus; Vaatehuoneen tavarat kirpputorille ja vaatehuoneesta pupula! Ja eikun suunnittelemaan.

Projektia on suunniteltu viime syksystä asti, pienissä erissä tavaraa myyty pois, kunnes projektin etenemisvauhti kyllästytti ja kaikki tavarat kannettiin aikuisten makuuhuoneeseen (ja sieltä joka päivä hieman kirpparille). Ensimmäinen ajatus oli hankkia metallinen hevosten heinäteline pupulaan, mutta tässä tuli seinä vastaan. Heinätelineessä oli liian isot raot, jolloin pupujen päät voisivat jäädä jumiin. Tämä siis ei turvallinen vaihtoehto ja uusi oli löydettävä. Onnea on Hankkija Hyvinkäällä, jossa ihana myyjä oli soittomme jälkeen hakenut varastosta possujen virike-telineen, jonka ajatteli sopivan pupulaan. Ja sopihan se! Lisäksi Emmin vanhemmilta vanha uunin ritilä, kirppikseltä kallax-hylly ja uusi lattia.

Lattian kanssa oli uusi ongelma; kirppismyyjä sanoi, että lattia riittää 10-15 neliötä, todellisuudessa lattiaa oli 2,5 neliötä. Emme siis laittaneet pupulaan uutta lattiaa, mutta näyttäisi tämä vanha muovimattokin sopivan vallan hyvin.

Nyt ovat neidit asustaneet pupulassa jo päivän ja hyvin on sujunut myös Arialla, Tallinnan tuliaisellamme. Pojat pääsevät pupulaan, kunhan ovat käyneet  ensin Peninkulmassa Pilvi Lassilan luona.

Ps. Pupulamme sijaitsee kylppärin yhteydessä, eikä testierä heinää kärsinyt, vaikka ihmiset suihkussa oven toisella puolella kävivätkin 💓

Päivämme Tallinnassa

Viime viikon perjantaille olimme varanneet Matkapoikien kautta Tallinnan päväreissun. Aamuherätys oli karmaisevan aikaisin, jo 4.40!

Saatiin onneksi autokyyti satamaan, jolloin aamuun jäi enemmän aikaa nukkua. Heti laivalla suuntasimme aamiasbuffetiin syömään (Emmi ajatteli ettei kukaan jaksa syödä kotona riittävästi niin aikaisin aamulla). Aamiaisen syötyämme suuntasimme tax free-myymälään, jossa lapset kovasti suunnittelivat mitä kaikkea karkkia ostavat Mummilta saaduilla omilla rahoilla (25€/lapsi). Äiti ihan tylsästi torppasi ajatuksen heti ja ilmoitti ettei koko rahalla saa ostaa karkkia tai muitakaan herkkuja.

Tallinnassa otimme taksin Rocca al Mare-kauppakeskukseen, jossa on mm. Prisma. Kierreltiin kauppakeskuksen kauppoja, joista löytyikin monta pientä tuliaista kotiin. Ostettiin mm. koirien juomakupille muovinen kaukalo (enää ei vedet roisku pitkin lattioita), lapsille vaatteita, ruokaa (lihoja, juustoa, makkaraa ja muutama breezer). Hanna osti omilla rahoillaan jalkapallohanskat ja Valtsu löysi mielekkään tietokonepelin.

 Yksi isompi yhteinen tuliainen löydettiin myös! Prisman vieressä oli eläinkauppa, johon menimme etsimään koirille ja pupuille tuliaisherkkuja ja mikä valloittava otus siellä meitä oodotti! Pieni pupuneiti, joka valloitti heti sydämet! Kysyimme millainen paperisota tarvitaan, jotta pupunen Suomeen saataisiin; vastaus oli ettei moista tarvita. Ostimme pupulle kuljetuskopan, koirille namia, pupuille namia, pupulle juomapullon ja itse pupun. Yllätyimme, kun koko tuo setti maksoi vähemmän kuin pupu Suomen eläinkaupasta. Päätimme ristiä pupun Ariaksi sekä sen, että Aria on Emmin nimipäivälahja (Emmin vanhemmat antoivat hieman rahaa nimipäivän kunniaksi ja se summa käytettiin hyvin!).

Aria matkalla kotiin

Aria on sopeutunut hyvin perheeseen; koiriin ja niihin pupuihin joihin on päässyt tutustumaan! Tällainen hieman erilainen Tallinnan tuliainen (ystävä totesikin, että "muut raahaa Tallinnasta Suomeen viinaa ja te pupun)!

Aria uusien ystäviensä Tiuhdin ja Viuhdin kanssa. Kuvan ulkopuolelle samassa asumuksessa jää Jenni.

Karsimista ja remonttia

Kuten otsikosta voi päätellä meillä tehdään remonttia. Tai siis olisi tehty jo, jollei vuosien aikana olisi kertynyt kaikkea pientä säilöön ajatuksella: "jos sitä vielä joskus tarvitaan". Nyt on jo kylmävarasto raivattu ja saatu sinne kaikki häätavarat! Saimme myös tyhjennettyä vaatehuoneen, jossa säilöimme kirppistavaroita, joita on nyt sitten ympäri asuntoa. Onneksi vuokraamamme kirpparipöydältä on tasaiseen tahtiin myyty itselle tarpeettomia tavaroita ja olemme sinne saaneet viedä aina vain lisää.

Tämän karsimisen innoittamana mietimme miksi alunperin aloimme pitämään blogia, mitä toivomme blogilta sekä onnistummeko koskaan blogin kanssa pääsemään tavoitteeseen. Alunperin blogin ajatus oli kertoa, että elämä sateenkaariperheessä ei eroa mitenkään heteroparien lapsiperhearjesta. Ehkä myös kertoa paheksujille, ettei sateenkaariperheen jäsenet ole kummajaisia, joita tulee vältellä mahdollisimman pitkään. Toivomme, että esimerkkimme avulla edes yksi vanhempi uskaltaa avoimesti hyväksyä lapsensa ei-heteroseksuaalisuuden, kouluissa ei kummasteltaisi enää "mulla on 3 äiitiä ja 1 isi"-tyyppisiä lauseita sekä edes yksi nuori uskaltaisi kertoa avoimesti, jos ei istu kulttuurimme hetero-ihannointiin. Toivomme toki, että joskus kuulisimme, onko toiveemme toteutunut, mutta se voi olla valovuosien päässä. Meille saa laitettua viestiä blogin fb-sivujen kautta (sateenkaarenarkea.blogspot.fi), jos meihin haluaa yhteyden.

Kuva eräältä arjen seikkailuta Helsingissä ja PiiPoo-myymälässä

Minnalle seksuaalisesta suuntautumisesta kertominen oli hankalampaa ja aiheutti riitoja kotona. Emmin kohdalla kertominen kävi helpommin, sillä Emmi kertoi asiasta vasta lasten syntymän jälkeen, jo kotoa pois muutettuuaan. Yllättäen vanhempien reaktiot menivät juuri toisinpäin, kuin Emmi alunperin oli kuvitellut! Emmin isoäitikin otti asian hyvin rennosti (nykyaikainen mummi?) eikä muillakaan sukulaisilla ole ollut asiaan negatiivista kommenttia. Eli, jos ujostuttaa kertoa, niin kerro ensin vaikka ystävälle ja esim. sisarukselle. Helpottaa kummasti!

Blogimme on saanut muutaman negatiivisen kommentin tyyliin "Lapset tulisi huostaanottaa, ei ole normaalia, että lepakkopari kasvattaa lapsia" "Ei kukaan halua lukea kummajaisten perheestä".  Kirjoitettaisiin, vaikka kukaan ei lukisi, ihan vain, JOS edes yksi lukija eksyy blogiin ja uskaltaa olla oma itsensä ja ylpeä siitä, niin "tavoite" on saavutettu ❤

Perhekuva Tammikuulta 2015

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle

Viime postauksessa esittelimme uusia perheenjäseniämme. Vastapainoksi jouduimme tänään hyvästelemään vanhimman karvaisen perheenjäsenemme Sissin.

Sissi tassutti elämäämme tavallaan vahingossa. Emmi etsi Valtterin mennessä kouluun aikuista, sisäsiistiä ja pienikokoista koiraa. Yksi ehdokasilmoitus osuikin silmiin, tosin koira asui Raumalla. Tämä koira oli tarkoitus hakea kotiin pääsiäisenä 5 vuotta sitten, mutta koira löysi nopeammalla aikataululla toisen kodin. Etsintää jatkettiin samoilla kriteereillä. Yllättäen Torista osui silmiin ilmoitus koirasta Turussa, hakukriteerit mätsäsivät ja hintakin oli vain 100€. Ilmoittajalle soitettiin, joka iloksemme kertoi olevansa tulossa pääsiäiseksi pääkaupunkiseudulle ja mielellään tulisi tutustumaan kotiimme.

Pääsiästorstaina Sissi ja Sissin omistaja tulivat tutustumaan Emmiin ja lapsiin. Sissin kannalta tutustuminen sujui hyvin ja sovittiin, että Sissi noudetaan Espoosta koe-ajalle seuraavana päivänä. Sovimme, että katsellaan pari viikkoa kuinka neiti sopeutuu perheeseemme, ja jos sopeutuminen onnistuu hyvin, niin Sissi jää meille ja maksamme kauppasumman.

Tuota kyseistä kauppasummaa ei koskaan maksettu, edelle meni Sissille hyvä koti, joka Sissin entisen omistajan mukaan meillä oli Sissille tarjota. Ainakin Sissin ehdoilla tehtiin tutustuminen alkuun.

Sissi ehti asua Emmin ja lasten kanssa reilu 5 vuotta ja Minnankin kanssa 2 vuotta. Tuona aikana on yhdessä reissattu, käyty mökillä, käyty uimassa uimahallissa, seikkailtu metsissä, nukuttu viekukkain, vaihdettu tuhansia pusuja ja haleja.

Sissin olo huononi aika nopeasti. Muutama kuukausi sitten alkoi pissa karkailla, ensin pienesti, lopulta isommin. Vaippaa Sissi käytti loppuajan, sekä ongelmaan oli lääkitys, joka ei auttanut. Reilu viikko sitten Sissi alkoi lenkeillä roikkua Emmin lahkeessa ja heräsi epäilys, ettei Sissi näe enää kunnolla. Tämä vahvistui tänään, kun eläinlääkäri kertoi karut uutiset; Sissi oli lähes sokea. Olimme jo maanantaina aikaa varatessa tietoisia, että olisi parempi Sissille päästä paremmille luumaille, joten yllätyksenä tämä ei tullut. Silti Emmin mielessä eli ajatus; olisiko pitänyt yrittää vielä, jotain taikakonstia, jotain, jolla Sissi olisi kauemmin täällä? Tätä ajatusta vaalitaan yhä itkun lomassa.

Eniten tänään on tuonut lohtua eläinlääkärin kirjoittama lappu, joka oli laskun mukana Sissin papereissa. Näin siinä luki; "Sissin eutanasia voinnin huononemisen vuoksi. Eutanasia oli eettisesti oikein ja ystävällinen teko. Sissi nukkui kauniisti ikiuneen. Sissin ruumis toimitetaan tuhkattavaksi yksilötuhkauksella." Lohdun määrää ei vähennä tieto siitä, että tämä on varmasti tekstifraasi, jonka lähes jokainen lemmikinomistaja tässä tilanteessa saa. Toinen lohdullinen viesti tuli Sissin edelliseltä omistajalta, kun olin surulliset uutiset kertonut. " Sissillä oli hyvä elämä meidän ja teidän kanssanne, kiitos teille paljon, annoitte silloin viisi vuotta sitten minulle valtavan avun"

Sissi oli omalaatuinen pieni ja pippurinen neiti, joka pelkäsi lähes kaikkia miehiä, vieraita koiria sekä Hjallis Harkimon ääntä (en todellakaan tiedä miksi, mutta aina kun Harkimon ääni telkusta kuului, alkoi myös neiti murisemaan). Sissi rakasti aurinkoa, kesää, mäkkiruokaa, sänkyä, nukkumista Mamin kainalossa, autolla matkustamista sekä toivottavasti meidän perhettä (jos tän voi päätellä pusuista, niin kyllä rakasti ❤❤❤❤❤❤❤❤❤).

Rakastamme sinua aina, Sissi. Olet mukana muistoissamme ja osana perhettämme, vaikket enää fyysisesti ole läsnä ❤

                                                  Lämmöllä ja rakkaudella sinua muistaen
                                                  Äiti, Mami, Valtteri, Hanna sekä karvaiset veljet ja siskot

Uusien asukkaiden esittely

Toisin kuin otsikosta voisi päätellä, kaikki uudet asukkaat eivät ole muuttaneet kerrasta meille, vaan aina pareittain. 

Syyskuun alussa Jenni ja Jare saivat poikasia, pieniä suloisia karvattomia kääröjä 5 kappaletta. Ensin jännitimme, kuinka Jenni ensisynnyttäjänä pärjää. Pelkäsimme aivan turhaan, sillä kaikki meni loistavasti. Poikaset jäivät eloon ja 3 niistä lähti maailmalle, tarkoituksena jättää vain yksi poikanen mielle kotiin, toisin kuitenkin kävi, kun toisella poikasista (JJ) huomattiin olevan etuhampaissa tasapurentaa, vähän jopa väärinpäin purentaa. Me sitten opiskelimme miten tätä hoidetaan ja muutaman kuukauden päästä hammaspurenta olikin saatu käännettyä oikein päin, mutta eihän enään monen kuukauden kiintymisen jälkeen toista voi maailmalle lähettää, eihän? Mohikaanin Minna halusi jäävän jo alusta lähtien, siinä oli ihanasti leijonaharjasta, joten näyttää lievästi aina välillä oikein tuuheaharjaiselta suloisuudelta.  

JJ leikkimässä olalla

Mohikaani sekoittamassa koko huoneen

Sitten päästäänkin Maxiin ja Mörköön, noihin ihaniin "pikku" veijareihin. Ikää heillä hönöillä on nyt 10kk ja painoa vaivaiset 30 kiloa. Molemmat aivan suloisia ihanuuksia. Möröllä on vähän kiharampi ja paksumpi turkki, jota joutuu vähän trimmailemaan näin kesän tullessa, hänellä on myös alaleuka aivan liian lyhyt verrattuna yläleukaan, joten ikenet ja osa kitalakea näkyy kun hän nostaa päänsä ylöspäin, tämä ei kuitenkaan mitenkään haittaa hänen elämäänsä. Rallitus ja koirapuistoilu on Mörön lemppariharrastuksia.

 

Mörkö omassa elementissään, aina kieli ulkona suusta

Max taas on hieman erinäköinen veljeensä verrattuna,  mutta energiaa ei tästäkään ihanuudesta puutu. Koirapuistoilu on myös Maxin mielestä pop- juttu. Onneksi, pääsee itse huomattavasti helpommalla, kun koirat menevät pitkin puistoa energiaa kuluttaen. Max on hieman ujompi versio veljestään ja tuntuukin, että hän jää välillä vähän muiden jalkoihin. Maxin ehdoton juttu on tehdä Ikean pehmoleluille lobotomia, jonka jäljiltä asunto on aina täynnä pumpulia. :)

Max odottamassa herkkuja

 Viime syksynä meille muutti myös kaksi ihastuttavaa pupua; Samppa ja Luna, joiden edellisessä kodissa alkoi allergiaoireet olemaan niin pahat, että uusi koti oli etsittävä. Emmi ilmoituksen bongasi kani-sivustolta ja jo samana iltana kaverukset meille muuttivat.

Luna on alkuun ollut ujo, mutta Jennin, Mohikaanin ja JJ:n esimerkillä Lunastakin on tullut sosiaalinen rapsujen ja herkkujen kerjääjä. Luna kuitenkin ennemmin viihtyy omissa oloissaan, kuin leikkii muiden pupuneitien kanssa, tosin toivottavasti tähänkin on tulossa muutos kunhan pupula valmistuu. 

 

Luna-neiti odottaa oksia järsittäväksi

 Samppa on vauhdikas luppakorvaherra, joka alkuun ei tullut Jare-herran kanssa toimeen olleenkaan. Nyt murkkuikään ehtinyt poju ei ole siisteysintoilija, mutta herkkujen kerjäämisen osaa! Neidit kiinnostavat Samppaa kovasti, kuten ruokakin. Jos Samppa ei ensimmäisenä saa herkkuja/ruokaa, niin rummutus ja mielenosoitus on taattu. Samppa on selkeästi talon herra.

Samppa pääsi ulkoilemaan hetkeksi parvekkeelle, kun vielä oli lunta

 

Viimeisimmät tulokkaat syntyivät 22.3. Tästä tosin meillä ei ollut mitään tietoa, ilmeisesti astumaan pääsee myös häkin kaltereiden välistä!!! n. 15 minuuttia ennen synnytystä Jenni alkoi rakentaa pesää omista karvoistaan ja synnyttikin sinne pian 2 poikasta. Pesä vain ei ollut kauhean lämmin eikä hyvä, joten me rakensimme häkkiin kunnon pesän heinistä ja niistä karvatupoista ja nostimme pikkuiset heti syntymän jälkeen pesään. Sitten vain odotettiin, jatkaako Jenni niiden hoitoa vai hylkääkö poikaset. Hyvin kävi! Poikaseet ovat nyt isoja ja isäkin on selvillä, sillä molemmille poikasille on ilmestyneet luppakorvat. Näille pienille ei pitänyt antaa nimiä, eikä kiintyä niihin, sillä niille piti etsiä uudet kodit luovutusiän jälkeen. Toisin kävi, kun Minna yhtenä iltana vahingossa ilmoitti, että Tiuhdilla ja Viuhdilla on vauhti päällä, siitä sitten nimet niille ja nyt ne asustelee meillä loppuelämänsä. 

n. 20 minuuttia syntymänsä jälkeen

Tänään 6vkon ikäisinä

Tästä nyt oppineena, pojat ovat menossa kastraatioon kunhan vain ajan saamme. Sen jälkeen ne pääsevät yhteen tyttöjen kanssa, vaatehuoneeseen, josta olemme tekemässä pupulaa, mutta siitä enemmän kun se on valmis.