Karsimista ja remonttia

Kuten otsikosta voi päätellä meillä tehdään remonttia. Tai siis olisi tehty jo, jollei vuosien aikana olisi kertynyt kaikkea pientä säilöön ajatuksella: "jos sitä vielä joskus tarvitaan". Nyt on jo kylmävarasto raivattu ja saatu sinne kaikki häätavarat! Saimme myös tyhjennettyä vaatehuoneen, jossa säilöimme kirppistavaroita, joita on nyt sitten ympäri asuntoa. Onneksi vuokraamamme kirpparipöydältä on tasaiseen tahtiin myyty itselle tarpeettomia tavaroita ja olemme sinne saaneet viedä aina vain lisää.

Tämän karsimisen innoittamana mietimme miksi alunperin aloimme pitämään blogia, mitä toivomme blogilta sekä onnistummeko koskaan blogin kanssa pääsemään tavoitteeseen. Alunperin blogin ajatus oli kertoa, että elämä sateenkaariperheessä ei eroa mitenkään heteroparien lapsiperhearjesta. Ehkä myös kertoa paheksujille, ettei sateenkaariperheen jäsenet ole kummajaisia, joita tulee vältellä mahdollisimman pitkään. Toivomme, että esimerkkimme avulla edes yksi vanhempi uskaltaa avoimesti hyväksyä lapsensa ei-heteroseksuaalisuuden, kouluissa ei kummasteltaisi enää "mulla on 3 äiitiä ja 1 isi"-tyyppisiä lauseita sekä edes yksi nuori uskaltaisi kertoa avoimesti, jos ei istu kulttuurimme hetero-ihannointiin. Toivomme toki, että joskus kuulisimme, onko toiveemme toteutunut, mutta se voi olla valovuosien päässä. Meille saa laitettua viestiä blogin fb-sivujen kautta (sateenkaarenarkea.blogspot.fi), jos meihin haluaa yhteyden.

Kuva eräältä arjen seikkailuta Helsingissä ja PiiPoo-myymälässä

Minnalle seksuaalisesta suuntautumisesta kertominen oli hankalampaa ja aiheutti riitoja kotona. Emmin kohdalla kertominen kävi helpommin, sillä Emmi kertoi asiasta vasta lasten syntymän jälkeen, jo kotoa pois muutettuuaan. Yllättäen vanhempien reaktiot menivät juuri toisinpäin, kuin Emmi alunperin oli kuvitellut! Emmin isoäitikin otti asian hyvin rennosti (nykyaikainen mummi?) eikä muillakaan sukulaisilla ole ollut asiaan negatiivista kommenttia. Eli, jos ujostuttaa kertoa, niin kerro ensin vaikka ystävälle ja esim. sisarukselle. Helpottaa kummasti!

Blogimme on saanut muutaman negatiivisen kommentin tyyliin "Lapset tulisi huostaanottaa, ei ole normaalia, että lepakkopari kasvattaa lapsia" "Ei kukaan halua lukea kummajaisten perheestä".  Kirjoitettaisiin, vaikka kukaan ei lukisi, ihan vain, JOS edes yksi lukija eksyy blogiin ja uskaltaa olla oma itsensä ja ylpeä siitä, niin "tavoite" on saavutettu ❤

Perhekuva Tammikuulta 2015