Jokin aika sitten saimme lukijaltamme ehdotuksen q&a;sta. Idea tuntui hyvältä, joten pyysimme teiltä kysymyksiä ja yksi lukija lähetti kysymyksiä. Kiitos siitä! Nyt on tullut vastaamisen aika.
- Millaisen vastaanoton bloginne on saanut?
Moni tuttavista on sanonut lukeneensa/lukevansa blogia, mutta harva tuntematon on blogiin löytänyt eli vielä pieni on lukijakunta (toiveissa on suurempikin lukijakunta), mutta tähän mennessä olemme saaneet positiivista palautetta yhtä mielensäpahoittaja-miehen avautumista lukuun ottamatta.
- Luotatteko ihmisiin samalla tavalla kuin ennen ystävien hylkäämäksi joutumista?
Minna: En tiedä johtuuko se hylätyksi tulemisesta vai siitä, että elettyä elämää on enemmän takana, jolloin luottaminen on hankalampaa, sillä lapsuuden ja nuoruuden sinisilmäisyys on vaihtunut lievään kyynisyyteen.
Emmi: Luottaminen ei ole vaikeampaa, mutta teen heti selväksi olevani naisen kanssa naimisissa ja jos se on toiselle ongelma, niin tiedetään se heti alkuun. Itseasiassa tänä iltana uskaltauduin Minnan kanssa Fb:n etsitään ystäviä Vantaalta-ryhmään oman tekstin ystävien löytämiseksi.
- Milloin tiesitte, että olette toisillenne ne oikeat?
Minna: Musta tuntui välillä siltä jo ennen ensitapaamista (apua!) mutta noin päivä näkemisen jälkeen oli tunne varma.
Emmi: Minulla kesti selkeästi kauemmin ensin tunteen kanssa, että Minna voisi olla se oikea ja kun tunne tuli, mietin uskallanko tavallaan luottaa siihen, että Minna pysyy maisemissa. Lähemmäs vuosi meni luottaa siihen, että Minna on se oikea eikä ole lähdössä viereltä mihinkään, vaikka varsinkin Valtterin kanssa on hankalaa.
- Onko parisuhteessanne joitakin stereotypioita, joita naisparien elämässä esiintyy?
Minna: Mielestäni ei, sillä usein naispareista oletetaan, että toinen pukeutuu miesmäisemmin, ei osaa remontoida tms.
Emmi: Ilmeisesti ei, sillä lähes poikkeuksetta meitä luullaan ystäviksi/siskoiksi tms. muttei koskaan pariskunnaksi.
- Miten lapset ovat suhtautuneet siihen, että äidillä onkin nyt vaimo eikä aviomiestä?
Emmi: Kumpikaan lapsista ei ole kummastellut asiaa yhtään, sillä lapsille on hyvin varhaisessa vaiheessa kerrottu, että ei ole olemassa vain heteropareja ja on ok olla erilainen, kunhan itse on onnellinen.
Minna: Mielestäni kumpikaan ei ole ottanut sitä mitenkään ihmeellisesti. Nykyään Hanna nimittää mua MPÄP- nimellä (Maailman Paras ÄitiPuoli), mikä tuntuu kyllä tosi hyvältä. Lapset on oikeastaan aina sanoneet, että jos ei joku tajua, niin sille ei voi mitään, pääasia on, että Äiti on onnellinen. Ja ilmeisesti mä teen Emmin onnelliseksi, kun yhdessä ollaan <3
- Miten Emmin vanhemmat ovat suhtautuneet Minnaan?
Minna: Aluksi Emmin äiti tuntui hieman pettyneeltä (?), mutta nopeasti molemmat hyväksyivät minut.
Emmi: Hyvin on kumpikin hyväksyneet Minnan, vaikka äiti ensin tuumasi, että "itse saat mummille kertoa Minnasta", niin oli rohkaissut mielensä ja kertonut tädilleni (äidin sisko) Minnasta. Nykyään äiti miettii etten vaan pakota Minnaa mihinkään kamalaan esim. saatiin joululahjaksi Saara Aallon keikalle liput ja Minna itki sitä jouluna ja meidän äiti luuli, että mä olen Saara-fani ja pakotan Minnan keikalle, vaikka faktasti asia on toisinpäin :D
- Kumpi on ahkerampi tekemään kotitöitä?
Minna: Minä! Joskus menee hermot, kun Emmi lupaa jotain tehdä, mutta istuu vain puhelimella.
Emmi: Minna on ahkerampi ja on jopa vienyt mun pyykinpesu-rentoutumiseni.
- Mikä on ollut haastavinta/vaikeinta suhteessanne?
Minna: Tällä hetkellä keskenmenosta selviäminen, sillä kuitenkin Emmin ja lasten takia pitää pystyä olemaan vahva.
Emmi: Luottaminen oli alkuun vaikeaa ja huomaan, että sama vanha epävarmuus nostaa aina välillä päätään. Luottamus siis sitä kohtaan, että pysyykö Minna kaikkien hankaluuksien keskellä meidän luona. Minnan tukeminen keskenmenon jälkeen ja samalla itse toipua kolarista ja salaa pelätä, että kolarin jälkeiset aivo-ongelmat eivät olekaan vain väliaikaisia.
- Jos saisitte vaihtaa päikseen yhden ominaisuuden toisistanne, niin mikä se olisi?
Minna: Haluaisin pystyä nukkumaan yhtä sikeästi kuin Emmi, sillä Emmi nukkuu vaikka mitä tapahtuisi (koirat rallittaa sängyssä, lapset huutaa, herätyskello soi).
Emmi: Kyky keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, sillä se on itsellä nyt kolarin myötä kadonnut. Tuntuu, että joskus yhteen asiaankin keskittyminen on liikaa aivoille.
- Jos käytte ulkona valitsetteko ns. normaalin baarin vai suositteko vähemmistöjen baareja?
Minna: Harvoin käydään missään eikä oikeastaan mennä sen mukaan oliko kyseessä homo- vai heterobaari vaan lähinnä mennään sen mukaan kuka on esiintymässä ja missä esiintyy. Tähän täytyy kuitenkin mainita, että Emmi on luvannut meidän ekoista treffeistä asti viedä minut DTM:ään ja sen lupauksen aion joskus lunastaa.
Emmi: Ne harvat kerrat, kun olemme baareissa olleet, ovat menomestat valikoituneet esiintyjän mukaan.
- Tää on ihan mainio postaus :).
VastaaPoistaEksyin sattumalta blogiinne. Tämä oli kiva postaus lukea. Mukavaa viikkoa telle!
VastaaPoista