Huusin Emmiä avuksi ja saimme pikkuiset nopeasti takaisin Jennin tekemään pesään. Sitä ennen oli kuitenkin pakko napata valokuva. Oli ne niin suloisia pikkuisia.
Jotenkin oli pieni paniikki päällä, sillä olinhan koskenut pikkuisiin. Onneksi Jenni oli jo niin tottunut meihin, ettei häntä häirinnyt pieni poikasten koskettelu. Soitimme myös pariin eläinlääkäriin kysyäksemme neuvoa, ohjeita saatiin laidasta laitaan, eikä oikein tiedetty mitä niistä olisi pitänyt noudattaa, joten päätimme sitten tehdä niinkuin meistä parhaalta tuntuisi.
 |
| Jenni - Äiti |
 |
| Jare - Isi |
Pidimme vain peukkuja pystyssä ja toivoimme, ettei Jenni söisi tai hylkäisi poikasiaan. Onneksi näin ei käynyt. Koitimme mahdollisimman vähän kosketella poikasia ja pesää.
Nyt, n. 4 viikkoa pupujen synnyttyä, voimme ylpeinä Emmin kanssa kertoa, että kaikki 5 poikasta ovat elossa ja terveitä. Hyppelevät pitkin taloa, sekä ruokakin maittaa hyvin.
Saako nyt sanoa olevansa ylpeä vanhempi? No, ehkä kuitenkin Jenni saa olla se ylpeä vanhempi, tyttöhän sen kaiken työn on tehnyt.
Nyt sitten onkin hirmuinen mietintä, että minne pikkuiset saadaan asumaan. Meille itsellemme kun jää yksi pupu, pakkorakona tietty pupu, sillä hänellä purenta väärinpäin. Yksi pupuista saa ainakin parhaan mahdollisen kodin <3 Kiitos siiitä Anne ja Tatu!
Eli siis, mikäli joku on kiinnostunut ostamaan pupunpoikasen halvalla, ottakaa yhteyttä.. Ovat muuten oikein Vantaan kaupungin eläinsuojelun eläinlääkärin tarkistamia xD (eli siis, kiitos eräälle, kun voimme sanoa hyvän lääkärin tarkistaneen pupujen elinolon)
 |
| Hän jää meille asumaan, täysin isänsä kopio, mutta tyttö, saanko esitellä: JJ :) |
 |
| Hän muuttaa asumaan ihanaan uuteen kotiin <3 |
- Eikä, mä en kestä! Aivan tolkuttoman sulosia :D. Harmi, kun myö ei voida ottaa. Luulen, että nuo meitin kisit ei kauhiasti tykkäis jakaa reviiriään pupusen kanssa. Toivottavasti kaikki jäljellä olevat vapaan pupuset saavat hyvän kodin.
VastaaPoista