Entä jos ystävät hylkäävät, kun tulet kaapista?

Koskaan en tullut ajatelleeksi, etteivät ystäväni hyväksyisi bi-seksuaalisuuttani, koska mielestäni en ole yhtään erilainen. Minnan tavattuani jouduin kuitenkin korjaamaan olettamuksiani, sillä yksi lapsuudenystäväni osoitti hyvin selkeästi ettei hyväksy naissuhdetta.

Pitkään toivoin tilanteen muuttuvan, kutsuin Valtterin synttäreille, kysyin kuulumisia yms. mutta viikko sitten toivo kuoli, sillä lapsuudenystävälläni oli merkittävä juhla eikä kutsunut minua. Eipä sitä selkeämpää merkkiä tarvita. Tätä olen nyt kipuillut viikon ja sekä Minna että elämässäni yhä olevat ystävät ovat kuunnelleet pahaa mieltäni asiasta. Kiitos myös Juulille, joka jaksoi tsempata ja muistuttaa, että minulla on rakastava ja minut hyväksyvä perhe <3

Helsingin Pride-kulkue kesällä 2015

 Vaikka jo yksi ystävä on kadonnut elämästäni, toivon ja luotan, että muut hyväksyvät minut tällaisena. Minäkin hyväksyn heidät juuri sellaisina kuin he ovat <3 Mietin tuossa, että jos joutuisin valinnan eteen; kaikki ystävät,jotka olivat elämässäni ennen Minnan tapaamista, olisivat elämässäni vai elämä Minnan kanssa, valitsisin elämän Minnan kanssa. Minnan kanssa tunnen oloni onnelliseksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri tällaisena.

Jos joku miettii, uskaltaako ystävilleen kertoa seksuaalisuudestaan, masennuksestaan, tms. neuvoni on, että kerro! Jos ystävä hylkää moisen takia, niin se ollut ystävä alunperinkään, sillä ystävä hyväksyy toisen erilaisuuden. Etsi muita samassa tilanteessa olevia, internet-aikakautena se on helpompaa, aloittaa voi vaikka anonyymisti, jos ei nimeään halua heti kertoa.

Kiitos, jos jaksoit lukea vuodatukseni tänne asti ja toivottavasti et hylkää blogia rehellisen tekstin takia!
<3:lla Emmi