Eläimestä luopuminen on aina rankkaa

Olin aina halunnut rottia ja olin niin onnellinen, kun Emmi vihdoin suostui ja antoi mun ottaa rottia itselleni. Tehtiin rotille paikka olohuoneeseen, niin, että niitä voisi aina katsella olkkarissa ollessa. Mä keittelin niille jopa aamupuuroa, kun kuulemma ne niistä kovasti tykkäsivät.

Taku

 

 

 

Eli siis, hankittiin Takulle pari rottakaveria, niiden nimet päätettiin nopeasti, sillä kuten jo hetken aikaa, on meidän lemmikkien nimet päätetty julkkisten, nimenomaan laulajien mukaan. Poikien nimiksi määräytyikin Siltsu (tietysti Jari Sillanpään mukaan) ja Janne (Janne Tulkin mukaan)

Siltsu Emmin käsissä

 

Janne Emmin kädessä

 

 

 

Oli niin ihanaa tuntea ne olkapäällä vipeltämässä. Sain niille lyhyessä ajassa jopa opetettua, että kun menen häkin viereen ja pidän naksutusääntä suullani, tarkoittaa se jotain herkun saamista ja pojat tulivat heti äänen kuultuaan häkin reunalle ruokaa kerjäämään.

Jo aika pian huomasin, että mun silmät alkoivat hirveästi kutiamaan ja vuotamaan, sekä tuli pientä nuhaa. Toivoin, että kyse olisi vain pienestä kesäflunssasta, mutta kun se vaan jatkui ja paheni, kun pojat olivat mun sylissä tajusin sen: olen allegrinen rotille!! Ärsytti, suunnattoman paljon, mietin, että jospa allergia menisi siedättämällä ohi.. Näin ei kuitenkaan ollut..

Päätettiin Emmin kanssa, että pojista on pakko luopua. Olin pari viikkoa aiemmin jutellut lapsuudenystäväni kanssa rotista ja hän sanoi taas joku päivä haluavansa rottia, päätin siis "koputella kepillä jäätä" ja kysyä häneltä, haluaisiko hän rotat itselleen. Ystäväni innostui heti ja sovittiinkin nopeasti noutopäiväksi lauantai. Ystäväni lähti miehensä kanssa Raumalta ajelemaan tänne hakemaan rottia.



 Anun lähettämä kuva pojista matkalla uuteen kotiin.

Oli ihanaa nähdä vanhaa ystävää, vaikkakin vähän "surullisissa" merkeissä. Ihanaahan tässä on se, että tiedän poikien saaneen hyvän kodin ja tieto siitä, että pojista saa väliaikatietoja ja kuvia ja niitä pääsee vielä Raumanreissuilla katsomaan on ihanaa.

Kiitos Anulle ja Jannelle, jotka ottivat pojat hyvään hoitoon <3