Hae tästä blogista

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle

Viime postauksessa esittelimme uusia perheenjäseniämme. Vastapainoksi jouduimme tänään hyvästelemään vanhimman karvaisen perheenjäsenemme Sissin.



Sissi tassutti elämäämme tavallaan vahingossa. Emmi etsi Valtterin mennessä kouluun aikuista, sisäsiistiä ja pienikokoista koiraa. Yksi ehdokasilmoitus osuikin silmiin, tosin koira asui Raumalla. Tämä koira oli tarkoitus hakea kotiin pääsiäisenä 5 vuotta sitten, mutta koira löysi nopeammalla aikataululla toisen kodin. Etsintää jatkettiin samoilla kriteereillä. Yllättäen Torista osui silmiin ilmoitus koirasta Turussa, hakukriteerit mätsäsivät ja hintakin oli vain 100€. Ilmoittajalle soitettiin, joka iloksemme kertoi olevansa tulossa pääsiäiseksi pääkaupunkiseudulle ja mielellään tulisi tutustumaan kotiimme.

Pääsiästorstaina Sissi ja Sissin omistaja tulivat tutustumaan Emmiin ja lapsiin. Sissin kannalta tutustuminen sujui hyvin ja sovittiin, että Sissi noudetaan Espoosta koe-ajalle seuraavana päivänä. Sovimme, että katsellaan pari viikkoa kuinka neiti sopeutuu perheeseemme, ja jos sopeutuminen onnistuu hyvin, niin Sissi jää meille ja maksamme kauppasumman.

Tuota kyseistä kauppasummaa ei koskaan maksettu, edelle meni Sissille hyvä koti, joka Sissin entisen omistajan mukaan meillä oli Sissille tarjota. Ainakin Sissin ehdoilla tehtiin tutustuminen alkuun.

Sissi ehti asua Emmin ja lasten kanssa reilu 5 vuotta ja Minnankin kanssa 2 vuotta. Tuona aikana on yhdessä reissattu, käyty mökillä, käyty uimassa uimahallissa, seikkailtu metsissä, nukuttu viekukkain, vaihdettu tuhansia pusuja ja haleja.



Sissin olo huononi aika nopeasti. Muutama kuukausi sitten alkoi pissa karkailla, ensin pienesti, lopulta isommin. Vaippaa Sissi käytti loppuajan, sekä ongelmaan oli lääkitys, joka ei auttanut. Reilu viikko sitten Sissi alkoi lenkeillä roikkua Emmin lahkeessa ja heräsi epäilys, ettei Sissi näe enää kunnolla. Tämä vahvistui tänään, kun eläinlääkäri kertoi karut uutiset; Sissi oli lähes sokea. Olimme jo maanantaina aikaa varatessa tietoisia, että olisi parempi Sissille päästä paremmille luumaille, joten yllätyksenä tämä ei tullut. Silti Emmin mielessä eli ajatus; olisiko pitänyt yrittää vielä, jotain taikakonstia, jotain, jolla Sissi olisi kauemmin täällä? Tätä ajatusta vaalitaan yhä itkun lomassa.



Eniten tänään on tuonut lohtua eläinlääkärin kirjoittama lappu, joka oli laskun mukana Sissin papereissa. Näin siinä luki; "Sissin eutanasia voinnin huononemisen vuoksi. Eutanasia oli eettisesti oikein ja ystävällinen teko. Sissi nukkui kauniisti ikiuneen. Sissin ruumis toimitetaan tuhkattavaksi yksilötuhkauksella." Lohdun määrää ei vähennä tieto siitä, että tämä on varmasti tekstifraasi, jonka lähes jokainen lemmikinomistaja tässä tilanteessa saa. Toinen lohdullinen viesti tuli Sissin edelliseltä omistajalta, kun olin surulliset uutiset kertonut. " Sissillä oli hyvä elämä meidän ja teidän kanssanne, kiitos teille paljon, annoitte silloin viisi vuotta sitten minulle valtavan avun"

Sissi oli omalaatuinen pieni ja pippurinen neiti, joka pelkäsi lähes kaikkia miehiä, vieraita koiria sekä Hjallis Harkimon ääntä (en todellakaan tiedä miksi, mutta aina kun Harkimon ääni telkusta kuului, alkoi myös neiti murisemaan). Sissi rakasti aurinkoa, kesää, mäkkiruokaa, sänkyä, nukkumista Mamin kainalossa, autolla matkustamista sekä toivottavasti meidän perhettä (jos tän voi päätellä pusuista, niin kyllä rakasti ❤❤❤❤❤❤❤❤❤).


Rakastamme sinua aina, Sissi. Olet mukana muistoissamme ja osana perhettämme, vaikket enää fyysisesti ole läsnä ❤

                                                  Lämmöllä ja rakkaudella sinua muistaen
                                                  Äiti, Mami, Valtteri, Hanna sekä karvaiset veljet ja siskot

1 kommentti:

palaute otetaan ilolla vastaan!