Sipoonkorven kansallispuistossa

Päätimme viimeviikon sunnuntaina, ensimmäisten kauniiden päivien kunniaksi lähteä yhdessä metsäretkelle. Pakkasimme lapset, eväät ja Jessen mukaan ja suuntasimme kohti Sipoonkorpea. Muitakin retkeläisiä oli runsain määrin, olihan nyt ensimmäinen hieno "kesä"päivä.

Päätimme siinä ensimmäisenä perille päästyämme etsiä yhden geokätkön, koska karttamme näytti sen olevan aivan vieressä. Kätkö löytyikin nopeasti, sillä neuvot olivat helpot. Selitinkin lapsille, etteivät kaikki kätköt sitten löydy noin helposti, vaan joidenkin etsintä saattaa viedä reilusti aikaa.


Hetkenmatkaa käveltyämme ja maisemia katseltuamme, saavuimme nuotiopaikalle, jossa jo monet perheet ja pariskunnat grillailivat eväitään, monella oli mukanaan tietysti makkaraa ja juotavaa, toisilla vähän prameammat eväät, kuten tikkupullaa tai erilaisia vartaita. Meillä eväinä oli makkaraa, jota grillattiin, sekä porkkana- ja kurkkutikkuja sekä leipää ja juotavaa.

Jesse oli aivan innoissaan, päästessään metsään. Harmi vaan, että Jesse on niin ujo koira, ensin se ei uskaltanut edes mennä lähelle pientä puroa, mutta loppureissusta jo uskaltautui juomaankin purosta.

Nuotiopaikalla oli piilossa toinen geokätkö, jota myös muut grillailijat etsivät. Helposti huomaa toiset kätköilijät, huvinvuoksi paikalla olleiden seasta. Sekin kätkö kyllä löydettiin, pienen etsinnän jälkeen.


Vietimme pari tuntia grillaten ja ihmisten kanssa rupatellen. Tutustuimme kahteen mukavaan naiseen vähän paremmin ja heidän kanssaan juttua riitti paljonkin.

Lapset halusivat lähteä kesken grillauksen vielä etsimään kolmatta kätköä, eihän siitä sitten mitään tullut ilman aikuista, sillä kätkö sijaitsi n. 500m päässä nuotiopaikalta. Annoimme lapsille Minnan puhelimen, jossa oli kätköt kuvaava kartta ja kompassi. Hetken kuluttua lapset soittivat, että puhelin sekosi, sillä yhtäkkiä kompassin neula olikin kääntynyt kokonaan ympäri, Kerroimme, että se tarkoittaa sitä, että olivat menneet ohi kätköstä. Eivät lapset sitten halunneet enää etsiä sitä kätköä, vaan palasivat takaisin nuotiopaikalle.

Keräilimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme autolle päin. Lapset halusivat vielä käydä Pilvijärveltä etsimässä yhden kätkön, joten sinne siis ajoimme. Kätkö tuntuikin olevan vähän vaikeammin tajuttavissa, joten lapset kyllästyivät nopeasti. Me Emmin kanssa näytimme ilmeisesti hyvin eksyksissä olevilta etsiessämme kätköä, sillä hetken kuluttua kaksi miestä tulivat kysymään, etsimmekö? Ja vinkkasivat hieman apuja :) Kiitos miehille, sillä tuntui kuin kaksi blondia olisi olleet liikenteessä sillä hetkellä. Niin helppo ja arvattava paikka, ei vain tullut katsottua.