Lasten kanssa Linnanmäellä

Lähdettiin tässä yhtenä viikonloppuna lasten kanssa Lintsille. Lapset olivat tietysti innoissaan jo heti lähtöhetkestä alkaen. Mulle se olikin sitten ei niin innostavaa, sillä piti autolla ajella sinne ja löytää parkkipaikkaa jne. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin. Parkkipaikka löydettiin aika nopeasti ja päästiinkin ennen suurinta ruuhkaa sisälle.

Lapsille meinasi tulla tappelu jo heti ensi metreillä siitä, mihin laitteeseen ensimmäisenä jonotettaisiin. Koitettiin siinä sitten tällaista ajatuksen siementä viljellä, että mentäisiin järjestyksessä. No tovi siinä sitten neuvoteltiin, kun saavuttiin maailmapyörän luo, Hanna halusi mennä maailmanpyörään, muttei halunnut sinne yksin. Valtsu taas ei halunnut vain Hannan kanssa, joten kävi niin, että minä lähdin Hannan kanssa maailmanpyörään, kun Valtsu ja Emmi jäivät keskustelemaan maan kamaralle.

Se tunne kun jonotat laitteeseen, mihin et ollenkaan halua, jalkoja tärisyttää ja oksettaa. Näytin varmaan just niin kamalalta kuin olokin oli. Mulla on korkean paikan kammoa ja kaikki kieputus saa oksettamaan, joten oli jo voitto sinänsä, että lupasin tytön seuraksi mennä. Pidin tolpasta kiinni niin tiukasti, että rystyset olivat ihan valkoisina, mutta, ei se oikeastaan ollutkaan niin paha! Maisemat olivat hienot ja vauhtikaan ei ollut liikaa.


En tiedä, oliko perheellä jokin suunnitelma, sillä kun aamulla lähdettiin, sanoin olevani laukkuvahti ja etten mene mihinkään laitteeseen. No, toisin kävi, sillä kaikkialle noi muruset mut pakottivat mukaan.

Käytiin Hurjakurussa, mikä oli kyllä mukavaa, meidän kaikkien lemppari luultavasti. Onneksi oli vielä lämmin ja aurinkoinen sää, niin pieni kastuminen ei haitannut ollenkaan. Samaan aikaan kun Emmi ja Hanna menivät Mustekalaan, niin me Valtterin kanssa päätimme uskaltautua siinä vieressä olevaan Pilotti nimiseen laitteeseen, se oli meille aivan oiva, kulki äärimmäisen hitaasti rataa pitkin, ei kieputuksia ja muuta, vaan tasaista kyytiä hieman maankamaran yläpuolella. Maisemajunalla käytiin katselemassa maisemia pitkin Linnanmäkeä. Vekkulassa käytiin kaikki yhdessä, muut vain kettuilivat mulle koko loppureissun, kun en uskaltanut sitä viimeistä liukumäkeä laskea alas, jäänyt joku kammo kaikesta joka liikkuu liian nopeasti.


Eväitä söimme yhdessä jossain vaiheessa päivää, tai oikeastaan pitkin päivää vähän. Meidän tavan mukaan, eväitä oli mukana tuhottoman paljon, mutta ei ainakaan päässyt nälkä yllättämään.

Pelattiin tietysti niitä joitain aina voittaa pelejä myös. Koska Lintsi-päivä oli ns. kutsuvierastilaisuus, aika oli rajallinen ja porukkaa paljon, joten monessakaan laitteessa ei ehditty käymään. Lopuksi menimme vielä sealife:ssa, jossa vierähtikin aikaa tovi jos toinenkin.

Päivä oli niin onnistunut, että lupailimme lapsille viikonloppureissua kesällä Kouvolan Tykkimäkeen... Mitäköhän sitä taas tuli luvattua ;)
Ainiin, miten voikaan olla, että meistä ei koskaan saa yhtään hyvää kuvaa aikaiseksi...