Juttua häistä

Ajattelin, että tänään voitaisiin kirjoittaa häistä, olemmehan molemmat täysin hurahtaneet häidemme suunnitteluun. Ensin ajattelimme olevamme ainoat jotka "näin aikaisin" aloittavat suunnittelemaan häitä, mutta eihän se niin ollutkaan. Emmi liittyi ensin muutamalle hää-sivustolle facebookissa, eikä mennyt montaa päivää kun Minnankin oli liityttävä, eihän siitä mitään tullut, että Minna oli koko ajan utelemassa mitä Emmi lukee ja mitä missäkin sanotaan...
Eräs hääryhmä osoittautui parhaaksi, siellä riittää juttua kaikesta häihin liittyvästä, onhan ryhmä tarkoitettu pareille, jotka menevät naimisiin vuonna 2017, joten sieltä saa hyviä ideoita ja neuvoja ja juttuseuraa. Juttuseura onkin niin mukavaa, että perustimme kaikki yhdessä whats app-ryhmän, jossa puhetta ja kuvia riittää. On hienoa nähdä miten varsinkin morsiamet ovat niin innoissaan häiden suunnittelusta, sulhot eivät niinkään, mutta meillähän ei Emmin kanssa tätä "ongelmaa" ole. Naiset siellä ryhmässä ovat aivan ihania, heidän kanssaa tulee hyvin juttuun, eikä jutut ole pelkästään hää juttuja, mutta ei se ole ollenkaan ongelma. Kiitos siis ihanille naisille ryhmässämme! <3

Välillä tuntuu kuin koti olisi räjähtämispisteessä jo nyt hankittujen häätavaroiden takia, mutta ei sekään haittaa, onneksi on Ikea, johon on tarkoitus ensi viikolla suunnata ostamaan pari vaatekaappia, jotta saa kaikki tavarat "piiloon". Tavaroita onkin tullut ostettua yhtä sun toista, miltei kaikki ovat olleet juuri sellaisia kuin ajateltukin, ainoana voin kertoa, että tiara jonka Emmi minulle osti (olin kyllä itse nähnyt kuvan), oli pieni pettymys, kuvassa tiara oli kullanhohtoinen ja paketista tullut olikin hopea, joten pitänee siis sen pohjalta jatkaa vielä etsimistä.

On ihanaa tuntea olevansa rakastettu ja se tunne mikä sydämessä on kun miettii tulevaa hääpäivää ja sitä, miten salia koristellaan, tai millaiset kukkakimput hommataan.. Tunne valtaa sydämen ja tulee lämmin ja ihana olo.

Väriteeman olemme jo valinneet, sekä hääpaikan varanneet. Kaasot on molemmilla jo valittuna ja mikä parasta, lapset ovat myös innoissaan häistä, vaikka pikkuhiljaa alkavat kyselemään, että "joko taas ostitte jotain hääjuttuja"?

Joskus ajattelin, etten koskaan pääse naimisiin ja vieläkin on sellainen pieni pelko, että mitä jos lakimuutos ei tulekaan voimaan? Mitä jos en koskaan saa kävellä alttarille oman rakkaani kanssa? Miksei yhteiskunta olisi valmis sukupuolineutraaliin avioliittoon? No nytkun näyttää siltä, että vihdoin saan mennä naimisiin, niin silti pitää pelätä, pääsenkö kirkossa vai pitääkö "tyytyä" juhlapaikalla vihkimiseen? Emmi selvitteli asiaa ja meille kerrottiin, että vaikka laki tulisikin ovimaan, kirkko saa itse päättää vihkiikö samaa sukupuolta olevia.. SIIS MITÄ? Ainoa haaveeni on ollut päästä kirkossa naimisiin, Jumalan silmien alla, ja ehkä siltikään se ei ole mahdollista. Täytyy sanoa, että ainoan lohdun tähän tuo se, että kuitenkin saan avioitua sellaisen ihmisen kanssa jota rakastan täydestä sydämestäni ja jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Joten, miksei siis panostaa häihin ja mitä valiä on, jos aloittaa panostamisen vähän aiemmin?

Täytynee myös kertoa, että bändinkin olemme jo varanneet. Saamme siis juhlia ihanan esiintyjän laulaessa. Toivottavasti myös juhlaväki viihtyy.

Olemme Emmin kanssa aika samoilla linjoilla ollut tähän mennessä kaikesta. Mitään suurempaa sanomista ei mistään ole tullut. Ainoa pienen pieni erimielisyys on siitä, etä tanssimmeko häätanssin vai perinteisen häävalssin? Onneksi on vielä vähän aikaa asiaa pohdiskella.

Täytynee myös hieman avautua huonommistakin asioista, sillä eihän kaikki voi mennä ihan täydellisesti. Minulle olisi todella tärkeää, että isäni saattaisi minut alttarille, mutten ole ollenkaan varma suostuuko hän siihen. Toinen asia on mummuni, hän tuskin tulee häihini, kun ei oikein sulata tätä elämääni naisen kanssa, naisen jolla on lapsia! Ensimmäinen kysymys mummultani oli, miten sillä voi olla lapsia jos se tykkää naisista? Onneksi tässä on vielä tovi aikaa mummun sulatella ja oppia hyväksymään. En voi kuitenkaan pakottaa häntä hyväksymään itseäni tällaisena kuin olen, mutta voin aina toivoa sitä sydämessäni.

Lopuksi pitänee vielä kertoa, aloitettiin Emmin kanssa projekti: hääkuntoon 2017. Saa nähdä miten hyvin pysytään tavoitteissa. Ensi maanantaista se sitten lähtee, kun tuo minun ihana avovaimoni ilmoitti meidät kuntosalille <3

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa!

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa tältä erää. Muistakaa rakastaa toisianne ja eritoten, muistakaa olla mitä olette, älkää häpeilkö tai piiloutuko. Rakkaus voittaa kaiken <3