Hulinaviikko

Viimeviikko oli taas kerran hiemankin vauhdikas: vaatehuoneen remontti jatkui ja se saatiin vihdoin viimein valmiiksi. Vaatehuoneesta teimme siis Emmille opiskelutilaa, pesimme seinät maalipesulla ja sen jälkeen kittasimme reiät umpeen (reikiä oli joku miljoona, hieman liioitellen), hiottiin ja maalattiin. Jotenkin yllättäen, edes maalien valinnasta ei saatu tappelua aikaan. Päädyimme kahteen eriväriseen maaliin, toinen oli hieman hailakan vaaleanpunaisen ja persikanvärin sekoitus, toinen taas hieman vaaleampi, vähän rusehtavansävyinen. Koko vaatehuoneen sisustuskin meni uusiksi ja oli siinä hieman hommaa saada Ikean isoja hyllyjä pienestä ovesta valmiiksi kasattuna sisään, mutta ei siis yhden yhtä tappelua, mahtaakohan niitä edes tulla tällaisissa asioissa, vai ollaankohan me liian samanlaisia?! No pääasiahan on, että Emmi sai nyt uuden tilan jossa levitellä koulupapereita, ilman että joku sotkisi niiden järjestystä ja myös paikan jonne pääsee yksikseen töitä tekemään ilman alituista häiriötä Minnalta tai lapsilta.
Nyt on oikeastaan enää mietinnässä, mihin kaikki vaatehuoneesta pois kannetut tavarat saadaan järjesteltyä? ideoita kenelläkään?

Täytyy tässä yleisesti kehua, miten hyvin Emmi ottaa minut huomioon. Oli järjestänyt perjantai-illalle kakkutastingin kotiin, jotta saataisiin valittua makuja joista syntyisi meidän unelmien hääkakku. Ikäväkseni voin kyllä kertoa, että löytyy myös asioita joista emme ole samaa mieltä, molemmat löysivät 5 kakkupalan joukosta yhdes joista piti edes vähän, mutta nekin oli eri maut. Täytyy ehkä myöntää, että vaikka kuinka houkuttelevilta ja hyviltä kakkupalat näyttivät, maku oli aivan toinen. Oli siis unelmien hääkakkumaut ovat edelleen hakusessa... Ainiin, sain muuten Emmiltä kukkiakin! mulla on maailman paras avovaimo, ihanin, kaunein ja sellainen joka ottaa aina muut huomioon. Miltein tulee itselle olo, että pitäisi muistaa Emmiä enemmänkin. (Ehkä jossain vaiheessa opin senkin asian)

 

 



 

Saimme myös mahdollisuuden päästä vahtimaan muutamaksi tunniksi pientä ihanuutta. Olimme molemmat aivan myytyjä. Pienen pieni Ranskanbuldoggi oli kanssamme muutaman tunnin. On jännä huomata, miten niinkin pieni pentu osaa jo kerjätä ruokaa ja kertoa kyllä mitä haluaa. Lasten ja pennun kanssa hetken leikimme ja pentu oli innoissaan lähdössä joka suuntaan mistä vähänkin ääniä kuului. Ihan kuin pienet lapset, myös tämä pieni ihanuus yritti syödä maasta kaiken mitä löysi, ei ollut väliä oliko se tupakantumppi vaiko pikkukivi tms. kaikki meni suuhun ja hetkeksikään ei voinut irroittaa katsettaan pihalla ollessa. Huomasin myös, että tuollainen pieni pentuhan on oikea naismagneetti, asiasta Emmille mainitsin, katse ei ollut kovin tyytyväinen kun kerroin tietäväni syyn miksi hankkia tuollainen söpö pieni pentu ;) Onneksi molemmat otettiin asia ihan huumorilla.

 

Saatiin myös lahjoituksena n. 7 litraa mustikoita, niissä meni puhdistaessa yksi jos toinenkin tunti, mutta ihanaa kun on kotimaisia hyviä marjoja pakastimessa talven varalle! Suomi on kyllä hyvä maa asua sen suhteen, että metsää on miltein missä vain ja sieltä saa kaikkea hyvää kerättyä ja ihan ilmaiseksi.

 

Ja ettei viikon hälinät tähän vielä lopu, niin Emmi kävi parturissa, laittamassa vähän uutta ilmettä. Ainiin, ilmoittauduttiin me tänään kuntosalillekin, yhdessä, jos saataisiin häädietti vihdoin kunnolla käyntiin ja kesäkuntoon 2017 operaatio onnistumaan. Mikään ei olisi niin ihanaa kuin saada vielä lisää painoa pois niin näyttäisi hyvältä häämekossa. <3