Pikkutytöstä isoksi tytöksi

On jotenkin hienoa ja toisaalta pelottavaa seurata vierestä, miten pienestä tytöstä kasvaa iso tyttö, joka on jo murrosiän kynnyksellä. Se saa itsensä miettimään, miten vanha sitä jo onkaan! Minähän en ole ollut osana tytön elämää vasta kuin reilu vuoden ja siinä ajassakin tyttö on muuttunut huimasti, joten en yhtään ihmettele sitä, miten Emmi aina välillä päivittelee sitä, mihin aika on mennyt ja miten lapset ovat jo noin "vanhoja".


Tyttö oli sitä mieltä, että olisi jo aika hävittää parvisänky ja siirtyä ison tytön sänkyyn ja tuunata huone sen mukaisesti. Täytyy sanoa, että IHANAA, nyt se hirveä härpäke, joka vei huoneesta suurimman osan ja teki siitä pimeän, on nyt poissa. Ja asia, josta minä iloitsen eniten on se, että nyt pääsee ikkunankin pesemään helpommin, kun sen saa kokonaan auki.

Hauskinta oli ehkä se, kun me Emmin kanssa yhdessä purimme sitä parvisänkyä, ensinnäkään kunnon välineitä ei löytynyt heti alkuun, mutta puolessavälissä alkoi jo homma toimimaan. Yllättävän raskas oli purkaa sänkyä, johon olisi selkeästi tarvittu enemmän kannattelijoita kuin yksi. Hienosti homma kuitenkin sujui ja saimme jopa sängyn eteenpäin, sellaiselle, joka sänkyä tarvitsi.

Päätimme Emmin kanssa etsiä sänkyä tytölle netistä käytettynä ja aina kun löytyi joku potentiaalinen, näytimme sänkyä Hannalle. Pariin sänkyyn tytön kiinnostus heräsi, mutta ääk!, väri tai muoto olivat aivan hirveitä. Yksi sänky oli kuitenkin sellainen, joka iski meidän kaikkien silmään.

Hanna halusi myös tauluja seinälle, joka sopi meille tosi hyvin, koska parvisänky oli pultattu betoniseinään kiinni, oli reiät hyvä saada peittoon, ja taulut kävivät tähän tarkoitukseen aivan loistavasti. Toiseen tauluista Hanna halusi Danin kuvan, muistoksi rakkaasta pupusta.

Nyt Hanna on tyytyväinen ison tytön huoneeseensa ja näyttelee sitä mielellään kavereilleen ja mikä mukavinta, nyt sinne voi pyytää kavereita yökylään, eikä tarvitse nukkua siellä parvella kaverin kera, vaan patjan saa helposti lattialle sängyn viereen.