Jenni Vapuksi kotiin pienen seikkailun jälkeen

Danin kuoltua vanhuuteen Jare-pupusta tuli riiviö. Jare hyökkii koiria päin häkin ollessa auki ja puree ihmisiä, kun täytetään ruokakippoa tms, joten päädyimme hankkimaan Jarelle lajitoverin. Hetken myynti-ilmoituksia selattuamme löysimme ilmoituksen, jossa myytiin pupunpoikasia Nummelassa. Harmiksi poikaset eivät olleet vielä luovutusikäisiä, mutta kuvan perusteella rakastuimme yhden pupun kuviin (tyttö) ja päätimme varata hänet ja odotella kärsimättöminä kunnes pupunen olisi luovutusikäinen.


Lapset kovasti kyselivät Jenniksi nimetyn pupun luovutuspäivää, muttemme kertoneet tarkkaa päivää. Kerroimme vain, että tänä lauantaina lähdemme ajelemaan... Yllätys perillä oli iso, kun lapset tajusivat, että olemme tulleet hakemaan Jennin kotiin.

Kotimatkalla ilma oli upea; lämmin ja aurinkoinen, joten päätimme hiukan tutkia Vihdin nähtävyyksiä. Pikaisen Googlen selailun jälkeen päädyimme Vanjärvelle, jossa oli laavu, lintutorni ja kalastusmahdollisuus. Matkalla yritimme bongata Pyhän Birgitan kirkonrauniot, muttemme niitä löytäneet. Vanjärvellä oli tosi kiva alue lapsiakin ajatellen, kun kalastamaan voi lähteä koko päiväksi ja retkellä voi grillata makkaraa ja käydä tornissa bongaamassa lintuja.

Jenni pärjäsi matkalla ruoan ja veden voimalla hienosti, joten ajelimme kotiin pikkuteitä, pysähdyimme geokätkölle (pariinkin kertaan, kun ei meinannut kätköjä löytyä). Auringon innoittama pysähdyimme vielä viimeiseksi jäätelölle, joka olikin hyvää (kesän eka jätski on aina paras).


Kotona Jenni pääsi omaan kotihäkkiinsä ja nuuskuttelee tyytyväisenä Jarea ja koiria eikä ole moksiskaan vaikka Sissi välillä käy komentamassa uutta tulokasta.