Eihän tyttöä voinut kouluunkaan päästää ja koska kuume ei suostunut hellittämään, oli suunnattava lähimpään terveyskeskukseen. Siellä urheasti jonotettiin monen monta tuntia, onneks seura oli mukavaa lasten odotustilassa. Viimein kun tuli meidän vuoro, kuten arvata saattaa, kaikki ei mennyt ihan niinkuin strömsössä. Lääkäri näki kurkussa vaaleita peitteita, joten määräsi sitten lähetteen nieluviljelyyn, sitä tunnin verran odotettuamme, kävi Emmi kyselemässä mahdollisen jonotuksen kestoa, koska siinä vaiheessa oli jo oltu ko. päivystyksessä miltein 5 tuntia.
Siinä sitten huuli pyöreänä hetken aikaa, tyttäremme sotulla oli jo otettu nieluviljely, jännityksellä vieläkin mietimme, kenestäköhän se on otettu, sillä ei Hannasta ainakaan. Ensiavussa eivät kuulemma voineet asialle mitään, koska lähete oli jo käytetty, joten miedät ohjattiin seuraavana päivänä terveyskeskukseen otatuttamaan uudet testit. Onneksi angiinaa ei ollut ja tyttö sai lääkettä, jonka avulla myös kuume lähti laskuun.
Seuraavana iltana, Emmin kädestä kuului isohko naks ääni ja käsi olikin todella kipeä, eli ei muutakuin seuraavana aamuna päivystykseen, onneksi oltiin sinne jo Hannan kanssa menossa, joten meni vähän kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lääkäri epäily rystysen murtumaa ja lähetti meidät sitten samaan paikkaan röntgeniin, jossa edellisenä päivänä oli tyttären nieluviljelyn kanssa ollut ongelmia, eipä ollut luotto kova tässä vaiheessa.
Emmin sormet teipattiin ja kuvat otettiin, onneksi murtumaa ei ollut, vaan jonkin sortin lievä venähdys tms. Me jo mietittiin, oliko ko. ensiavusta tullut meidän toinen koti, mutta onneksi ei nyt ole pariin päivään tarvinnut siellä taas käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
palaute otetaan ilolla vastaan!