Olin pitkään, useita vuosia onneton. En oikein jaksanut enää mitään, tuntui kuin olisin ollut masentunut. Osasin hienosti esittää muille iloista ja kertoilla päivistäni normaaliin tapaan, sisälläni oli kuitenkin aivan erilaiset ajatukset. En olisi oikein enää jaksanut mitään. Haluan kuitenkin selventää, että itsemurhaa en ajatellut. Olin vain henkisesti todella uuvuksissa. Päivät kulkivat samaa rataa, eikä minulla ollut juurikaan mitään ilonaiheita. Ainoat iloni olivat kissani, jotka ovat minulle edelleen tärkeitä ja rakkaita, vaikkeivät enää luonani asukkaan.
Otin muutaman askeleen oikeaan suuntaan elämässäni viime vuoden lopulla jolloin kaikki muuttui. Minusta tuli taas oma itseni, tai ainakin melkein. Olin jo pitkään miettinyt asioita ja halusin löytää rinnalleni sellaisen ihmisen jonka kanssa minun olisi hyvä olla, ihmisen jonka kanssa ei tarvitsisi esittää mitään...
Tästä päästäänkin ajanjaksoon, joka elämässäni alkoi kun tapasin Emmin. Emmi on ihminen jollaista olen aina vierelleni halunnut. Sympaattinen, hauska, iloinen, hän saa minut nauramaan ja ennenkaikkea tuntemaan sydämessäni jotain, mitä en koskaan ennen ole tuntenut. Nyt voin sanoa, että tiedän mitä on rakkaus.
On ihanaa herätä aamuisin oman rakkaan vierestä ja huomata tämän olevan se paikka josta haluaa joka aamu herätä koko loppuelämänsä ajan. Minulla on aina lämmin ja kotoisa olo täällä, vaikka sitä aluksi epäilin tänne muuttaessani.
Se tunne joka valtaa koko kehon kun vain katsoo toista, lämpö jonka tuntee matkustavan kropan läpi. Se on se tunne josta en halua luopua. Enkä tietenkään voi unohtaa sitä kauneutta jonka näen kun katson avovaimoani. Hymy ja silmät, niihin ihastuin jo ensimmäisissä kuvissa jotka Emmistä näin. Ja ne vilunväreet jotka kulkevat pitkin minua, kun Emmi vähänkään koskettaa, en tiennyt, että sellaisia oikeasti on olemassa.
Iloisuus ja onnellisuus, jotka näkyvät minun kasvoiltani nykyisin ovat arvokkaampia kuin monet muut asiat, ne tunteet sisälläni ovat ihania ja kauniita ja niistä voin vain kiittää tulevaa vaimoani! Hän sai minut taas tuntemaan iloisia asioita, jaksamaan elämää ja tuntemaan, että eläminen on todellakin elämisen arvoista.
Nyt minun ei tarvitse enää esittää mitään, saan olla oma itseni ja se tuntuu paremmalta kuin mikään lottovoitto voisi koskaan tuntua.
Näihin sanoihin on hyvä lopettaa: Rakastan sinua Emmi, nyt ja ikuisesti. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
palaute otetaan ilolla vastaan!