Yritimme pitää retkeä yllätyksenä lapsille lähtöön asti, mutta esikoisen saadessa huuto/raivokohtauksen, oli lapsille pakko kertoa jo ennen lähtöä. Esikoisen 45 minuutin kiukuttelun jälkeen haimme naapurista lainaan yhden lapsen ja suuntasimme Päiväkumpuun, jossa kartan mukaan lähin kenttä sijaitsi.
Kentän viereen päästyämme alkoikin oikean "reiän" eli korin metsästys (kiitos sekavan kartan). Minna koetti hetken neuvoa lapsia kiekkojen heittämisen helpottamiseksi, mutta lapset halusivat mielummin itse kokeilla. Aluksi heittäminen oli haastavaa ja heinikossa saikin etsiä kiekkoja urakalla, mutta heittäminen sujui paremmin, mitä enemmän heittomäärät kasvoivat (paitsi Emmillä, jolla pitkät kynnet aiheuttivat ongelmia). Välillä lapsille oli epäselvää (varsinkin esikoiselle), että kenen vuoro on heittää, koska muissa peleissä on "omat vuorot" ja tässä huonoin heittää eniten. Kuuden korin jälkeen jäimme leikkimään radan vieressä olevaan puistoon hetkeksi. Kuopus päästi suustaan sellaisen rasistisen lauseen, jota ei kehtaa edes toistaa ja joutuikin jäähylle loppu puistoilun ajaksi. Meidän perheessä kaikenlainen rasismi on täysin ja ehdottomasti KIELLETTYÄ!
Kaikkia koreja (11) ei tällä kertaa ehditty heittämään tiukemman aikataulun vuoksi ja kotiin oli lähdettävä. Iltapäivästä lapset pääsivät isovanhempien mukana Helsingin edustalla seilaavalle laivalle ruokailemaan ja ihailemaan maisemia ja perheen aikuiset jäivät omaan kotipihaan nauttimaan ilta-auringosta ja kinkkukiusauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
palaute otetaan ilolla vastaan!